Tunnoton

Tyhjä pää.
Enkä voi käsittää.
Miksi sen pitää olla niin vaikeaa?
Niin kauan se kiinnostaa, kun itse on saavana osapuolena.
Mutta kun pitäisi antaa, niin ei.
Joskus voisi antaa pyytämättä.
Aina pitää itkeä, kiukutella ja anella.
Aiheuttaa mielipahaa.
Molemmille.
Enkä sittenkään saa.

Rakastan silti. Rakastan yhä. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Helvetti jäätyy

Ei vaan pysty ymmärtämään toisen aivoituksia..
Kai se tästä. Tai sitten ei.

Rakastan silti. Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Uusi aamu

Kuinkas sitten sattuikaan.
Juuri kun olet osumassa pohjaan.
Tilanne kääntyy päälaelleen.
Onnellinen hetki. Ja useampi.
Ja hups.
Nyt mietitäänkin jotain ihan muuta.
Yksi plus yksi on kaksi.
Vai onko?

Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Yksin

Kesä oli ja meni.
Ei muutosta.
Keskusteluja on käyty.
Hellyys, lämpö ja läheisyys.
Tuntemattomia käsitteitä.
Ei ole näkynyt.
Intiimi kanssakäyminen.
Yli kaksi kuukautta sitten.
Tänään, tämän illan, olen yksin.
Vaikka tuntuu siltä, että olen ollut sitä jo pitkään.
Edelleen tuntuu siltä, että pahasta olosta syyllistetään.
Ei saisi itkeä.
Ei saisi kiukutella.
Pitäisi olla niin kuin kaikki olisi hyvin.
Hymyillä onnellisena.
Esittää, että torjunnat ei tunnu missään.
Että mikään ei satuta.

Odotanko turhaan?
En haluaisi luovuttaakaan.
Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Yksin