sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tunnoton

Tyhjä pää.
Enkä voi käsittää.
Miksi sen pitää olla niin vaikeaa?
Niin kauan se kiinnostaa, kun itse on saavana osapuolena.
Mutta kun pitäisi antaa, niin ei.
Joskus voisi antaa pyytämättä.
Aina pitää itkeä, kiukutella ja anella.
Aiheuttaa mielipahaa.
Molemmille.
Enkä sittenkään saa.

Rakastan silti. Rakastan yhä. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti.