Jos maailma kääntyy nurin

Viikonloppuna oli vähän parempaa, pitkästä aikaa.
Toivottavasti vapun vapaa tuo sitä lisää.
Tosin nukkumiset on jäänyt vähille, kiitos lemmikin.
Herättää aamuyöstä neljän-viiden välillä.
Väsymys on paitsi fyysistä myös henkistä.
Lomaa odotellessa.

Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Puolikas ihminen

Edellisen tekstin otsikon kysymykseen vastaisin kyllä.

Puolitoista kuukautta mennyt ilman ja sekö minua, suhteen aktiivisempaa osapuolta ahdistaa oikein huolella.
Vaan mitäpä minun ahdistuksestani, kun sitä toista ahdistaa ja masentaa vielä enemmän.
Sen takia moinen kuiva kausikin.

Minä olen kai se paha. Vaikka minäkin olen hajoamassa. Itsetunto mataa pohjamudissa. Syyllisyys painaa hartiaa. Vaan minkä teet. Tarpeet ne on minullakin.
Ja se toinen tuntuu huomioivan vaan lemmikin. Kai se tuo jotain helpotusta ahdistukseen. Ja minä puolestani kadehdin jokaista silitystä, jokaista lemmikille suunnattua kutsuhuutoa.

Silti.. Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Itkisitkö onnesta

Säästöliekillä on taas menty viimeiset viikot.
Se toinen ei halua, lemmikki saa minua enemmän huomiota.
Tarvitsen enemmän, useammin.
Hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä.
Eikä itsetuntoni kestä niiden jatkuvaa vonkaamista ja torjutuksi tulemista.
Mieli maassa, häviäjäfiilis.
Ei kai omia tarpeitaan ja halujaan pitäisi pyydellä anteeksi.
Silti syyllinen olo.
Itsekäs paska?

Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.