Edellisen tekstin otsikon kysymykseen vastaisin kyllä.
Puolitoista kuukautta mennyt ilman ja sekö minua, suhteen aktiivisempaa osapuolta ahdistaa oikein huolella.
Vaan mitäpä minun ahdistuksestani, kun sitä toista ahdistaa ja masentaa vielä enemmän.
Sen takia moinen kuiva kausikin.
Minä olen kai se paha. Vaikka minäkin olen hajoamassa. Itsetunto mataa pohjamudissa.
Syyllisyys painaa hartiaa.
Vaan minkä teet. Tarpeet ne on minullakin.
Ja se toinen tuntuu huomioivan vaan lemmikin. Kai se tuo jotain helpotusta ahdistukseen.
Ja minä puolestani kadehdin jokaista silitystä, jokaista lemmikille suunnattua kutsuhuutoa.
Silti.. Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti.