Sinä maalaat mieleni

Viikot on menneet vauhdilla. Se toinen on ollut hyvällä tuulella suurimman osan ajasta ja oma aikani on mennyt mukavasti jouluvalmisteluja tehden. Ja on tässä muitakin tulevaisuuden suunnitelmia tehty. Yksi suuri uutinen on se, että meille tulee vauva. Nimittäin lemmikin muodossa. Tosin joudutaan odottamaan kyseistä vauvaa maaliskuun alkuun asti.

Muita tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiäkin on tehty. Se toinen vähensi yhden jaksamista verottaneen harrastuksen kalenteristaan, kun se oli alkanut maistua puulta syystä tai toisesta. Yhteistä aikaa on siis jatkossa ehkä hieman enemmän, vaikka joulu vietetäänkin eri osotteissa. Sen toisen lääkityksetkin vaikuttavat olevan hieman paremmalla tolalla vaikkakaan ei vielä täydellistä komboa olekaan löytynyt. Huonoa oloa ja pahoinvointia ei kuitenkaan ole ollut niin paljon kuin tuossa välillä oli. Tai ainakaan ei ole sanonut mitään, jos on ollut.

Mutta siis, eteenpäin porskutetaan ja onneksi hieman positiivisemmissa merkeissä kuin syksyllä.

Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.

Olemme yhtä

Se toinen meni ja hölmöili taas viikonloppuna.
Siitä huolimatta aivan mahtava viikonloppu.
Ne kolme pientä, suurta sanaa korjaa paljon.
Hellyyttä ja läheisyyttä.
Hupsuttelua.

Vaikka masennus ja ahdistus onkin sille toiselle arka asia, niin hyvä, että keskusteluyhteys aiheen osalta on kuitenkin auki. Asioista puhuminen tekee kaikesta niin paljon helpompaa. Ei tarvitse arvailla. Ja ehkä joskus, jossain kohtaa joku solmu aukeaa ja masennuksen ja ahdistuksen tunteet voidaan työntää kokonaan romukoppaan. Toivottavasti.

Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.