Hetkellisesti näytti jo paremmalta. Kosketuksesta kavahtamisen sijaan sitä kaivattiin ja pyydettiin. Mutta..
Minäkin kaipaan kosketusta. Hemmottelua kaikin mahdollisin tavoin. Sen sijaan sain kuorsaavan, krapulaisen möykyn sänkyymme. Tiskasin astiat tippa linssissä. Selkä on kipeä, jumissa. Nenä vuotaa verta. Stressi ja turhautuminen näkyy ja tuntuu kropassa särkynä ja kolotuksena. Ei siis pelkkää mökötystä ja pahaa mieltä.
Pitäisi jaksaa hymyillä ja olla hyvällä tuulella. Mutta kun kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta, töissä ja kotona. Jos vain pääsisi peiton alle piiloon pahaa maailmaa. Vaikka viikoksi näin alkuun.
Rakastan silti. Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti.