Mitä hupsuttelua eilen. Se toinen päätti iltasella harjoitella toista kotimaista.
Minulla sukulaissuhteet velvoittaa kyseisen kielen hallintaan.
Ja se toinen on niin lutuna ja yrittää myös oppia tuon kielen.
Ihan kaikkia käyttämiäni sanoja ei ymmärtänyt, mutta tarpeeksi.
Meidän keskustelussa ei kyllä ollut päätä eikä häntää.
Mutta oli ainakin hauskaa.
Varsinkin kun se toinen ymmärsi tahattomasti (tai tahallaan) kysymykseni kaksimielisesti.
Rakastan tänään. Enemmän kuin eilen. Vähemmän kuin huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti.